"Minun on epäilty pudonneen lapsena energian ja innostuksen taikapataan. Kyltymätön uteliaisuus uuden oppimiseen ja sisäänrakennettu kehittämisen tarve yhdistettynä melko hyvään ihmissuhdeosaamisen pelisilmään on kuljettanut elämän varrella monenlaisiin tilanteisiin ja oppimaan koko ajan lisää - niin koulunpenkillä kuin elämässä ylipäätään.

Opin puhumaan ja kävelemään Savossa 70-luvulla kylmän sodan aikana. Perheeni koukkasi Savosta Pohjanmaan kautta takaisin Keski-Suomeen, asettuen Tikkakoskelle. Sain etuoikeuden olla innokas peruskoululainen lihavalla 80-luvulla ja käydä lukioni 90-luvun lamavuosina. Ja jos jotain näissä kouluissa opin, niin sinnikkyyttä, työntekoa ja yhteisvastuuta. Ja töitä teinkin: kaupan alalla ja asiakaspalvelussa viihdyin lukioajoista alkaen noin 17 vuoden ajan. Tie vei mäkkärin tädin lipan alta aina RTV:n maalihyllyjen väliin, takana on monelaisia asiakaspalvelutöitä pätkinä ja silppuna, isommilla ja pienemmilä vastuilla ja monessa vuorossa. Lukion jälkeen aloittamani ammattikorkeakouluopinnot (BBA) vaihtuivat kuitenkin toiselle kampukselle ja luokanopettajakoulutukseen.

Opettajaopintojen aikana tulin opiskelleeksi pedagogiikan, didaktiikan ja ainesisältöjen lisäksi myös elämää: kaikki kolme lastamme syntyivät nopeassa tahdissa opintojen aikana ja toista lasta odottaessani alkoi vanhemmuuden ohella yksi elämäni kasvattavimmista kouluista: vuodet politiikassa. Rikkaat ja rakkaat vuodet päätöksenteon kiemuroissa jäivät määritelemättömän mittaiselle tauolle 2011-2012 aloitettuani luokanlehtorin sijaisena Jyväskylän Normaalikoulussa. Uuden vaativan työn opettelu ja omien lasten saavuttama kouluikä, sekä puolisoa paljon maailmalle vievä työ toivat uuden haasteen ja oli tehtävä valinta: perhe tai politiikka.

Tuossa vaiheessa katkeran suloiselta tuntunut ero tärkeäksi kokemastani vaikuttamisesta osoittautui kuitenkin myös palkitsevaksi: opettajaopiskelijoiden ohjaustyön ja Jyväskylän Normaalikoulun kautta löysin tieni tutkivaksi opettajaksi. Sisäisen teknologianörttini löytäminen ja mobiiliteknologian invaasio mullistivat omaa opettajuuttani ja kolmen norssivuoden jälkeen pääsin luokanopettajan virkaan Vaajakummun kouluun, jossa digimentorointi, kokeilu ja kehittäminen saivat jatkua. Käytännön työn, akateemisen oppimisen ja tutkimisen ilo yhdistyivät ripeässä tahdissa työelämälähtöiseksi väitöstutkimukseksi. Väittelin kasvatustieteen tohtoriksi helmikuussa 2020 aiheenani opettajien digipedagogisen osaamisen kehittäminen. Monografia-muotoinen väitöskirjani "Teknologian pedagogiginen käyttö ja hyväksyminen  - opettajan digipedagoginen osaaminen" on luettavissa täällä.  

Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella tekemäni (ja suuresti rakastamani) tutkimus- ja kehittämistyön jälkeen tartuin syksyllä 2019 uuteen innostavaan haasteeseen aloittaen opetustoimen ylitarkastajan virassa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa. Tässäkin työssä olen vahvasti kehittämässä koulutusta ja opettajien osaamista mm. opettajien täydennyskoulutusten järjestämisen, informaatio-ohjauksen ja lukuisien verkostojen, sekä alan ajankohtaisen keskustelun ja tutkimuksen kautta.  Työnkuvaani kirjatun oppilaitosturvallisuuden ja varautumisen vastuiden myötä olen päässyt oppimaan varsin runsaasti uutta, etenkin kevään 2020 tuodessa tullessaan mukanaan Covid19:n. Onneksi olen nopea oppimaan!

Vaikka oppiminen ja kehittäminen ovatkin intohimojani, mahtuu elämään onneksi muutakin. Kotimme maaseudun rauhassa Kuikassa, Tikkakosken kupeessa on oma puuhamaani. Rakastan rakentelua ja remontointia, ja toisinaan perhe vaatii lupauksia siitä etten "ainakaan puoleen vuoteen" saa maalata tai tapetoida mitään. Ystäväpiirissä minut tunnetaankin lempinimellä Kuikan Kätevä Emäntä. Rakas kirjoittamisharrastus on jäänyt tutkimuksen tekemisen myötä hieman taka-alalle, mutta blogeistani erityisesti humoristinen opeblogi "Kansankynttilä liekeissä" on minulle edelleen tärkeä vaikken ole sitä pitkään aikaan enää päivittänyt. Tarinoita on kertynyt kuitenkin pöytälaatikkoon, kenties ne joskus löytävät myös sieltä pois.  

Perheen ohella koetan pitää huolta myös itsestäni. Jooga ja golf ovat minulle mieluisia tapoja nollata arkea ja työtä. Tartun myös mielelläni kutimiin ja ompelukoneeseen - käsillä tekeminen on minun juttuni.

Lisäksi arkeani vauhdittaa kääpiömäyräkoiraherra Onni, joka sopeutuu (onneksi) seurakseni niin sohvalle kuin lenkkipoluillekin."